Final Fantasy XIII

Heitaas immeisen puolikkaan.

Noniin, oon tässä hiukan kipeenä ja istunu kotona, mutten suinkaan tekemättä mitään. Uudistin nimittäin jo ajastaan jäljessä olevan cosplay seinäni ja tein siitä myös nätin.

Entisestä hahmokatraastani hävitin melkein kaikki Naruto hahmot, elin Hakun (Se jääpoika ihan sarjan alkumetreiltä) Hinatan ja Itachin.
Poistin myös nyt jo valmiit cossit, mutta seinälle jääneet, eli Inuyashan Kikyo, Naruton Lapsi Orochimaru, FInal Fantasy IX:n Vivi ja Ocarina of Timen Poe.

Ja nyt on uusien tulokkaiden ja vanhojen tähän mennessä cossaamatta jätettyjen hahmojen vuoro loistaa parrasvaloissa, tässä se siis tuleekymmenen asun cosplay listani, kommentoikaa vain, jos huvittaa, hahmojakin saa ehdottaa toki.

1) The Legend of Zelda: Skyward Sword: Link ja Zelda (Kaverin kanssa kilpailemaan Desuconin esityskilpailuun)
2) Vampire Knight: Shizuka Hio (Desuconin lauantaina järjestettävään Vampire Knight ryhmäcossiin)
3) Inuyasha: Rin (Traconissa järjestettävään Inuyasha ryhmäcossiin)
4) Compination of Final Fantasy VII: Reno
5) Vocaloid: Kaito (Perinteinen Japanilainen puku)
6) Vocaloid: Kagamine Rin ja Len (Black cat's of the eve puvuissaan)
7) Chrono Crusade: Chrono (ihmisversio)
8) Final Fantsy XIII: Hope Estheim
9) Naruto: Hyuga Neji
10) Final Fantsy XIII ja XIII-2: Yuj

Ja lisää saattaa vielä tulla, ja tietty kavereille tekemäni puvut. Paljon ompelemista, mutta ainakaan en joudu hirveästi proppeja tekemään, paitsi ehkä Hopelle ja Zeldalle. Peruukkeja joutuu muokkaamaan luultavasti kaikille muille paitsi Kaitolle varmaan saa valmiin ja Nejille aattelin käyttää omia hiuksia, ja Rinille myös kelpaa omat hiukset. Justiinsa sain Renon peruukin valmiiksi, ja sekä Zeldan että Shizukan peruukit on piakkoin postissa elleivät ole jo.

Lisäksi sain pelattua läpi Final Fantasy XIII:n ja saatte samantien myös arvosteluni.
Eli Peli oli aivan loistava. Varsinkin krafiikat. FMV-moden ja perus krafiikan välillä ei ollut paljoa eroa, kuten aikaisemmissa peleissä. Juoni oli ehkä hiukan sekava, mutta hyvin tehty, ja siihen oli panostettu. Siihen pääsi heti mukaan. Battle systeemi oli myös toimiva, vaikka ensimmäsitä kertaa pelatessa vaati hiukan totuttelua. Hyvin toteutettu, siitäkin huolimatta että pystyi kontrolloimaan vain Team Leaderia. Alussa kuitenkin oli hieman ärsyttävää se että oikeastaan ei ollut mitään kohdetta mitä tehdä ja miksi. Käveltiin vain paikasta A paikkaan B, ilman ratkaistavia ongelmia tai päämäärää. Vasta jossain Chapter 7 paikkeilla alkoi tulla syitä mennä jonnekkin ja niin edes päin. Lisäksi Gran Pulselta löytyi paljon muutakin kuin kävelemistä paikasta A paikkaan B.
Tykkäsin myös hahmoista. Hahmot eivät aina olleet hyvää pataa keskenään (FF VII:stä emme edes puhu) ja niillä oli selvät suhteet toisiinsa, sekä selvä kehityskaari. (Parhaiten ehkä nähtävissä Hopessa)
Musiikit olivat paremmat kuin Final Fantasy XII:ssä mutta kaipaan yhä niihin sitä samaa koukkua mikä aikaisemmissa peleissä oli. Paitsi Final Bossin musiikki oli aivan loistava, ja käytetty myös hyvin.
Monissa normaaleissakin vastustajissa saattoi kestää viisi-kymmenen minuuttia, joka on ehkä hiukan liikaa vastustajaan jota tapaa joka toinen minuutti.
Yleisilme oli tarkka ja hyvin toteutettu ja muutenki hyvä, ei moittimista, vaikka vcäripaletti oli vähän mitä oli.
Kokonaisuudessaan peli oli kuitenkin yksi parhaimmista FF peleistä, sanotaanko että oman henkilökohtaisen Top 5 joukossa.

 Ja nyt tutut hahmoesittelymme, vasemmalta oikealle.
Ylärivi:
1) Lightning, pelin päähenkilö, vaikka ei ollutkaan ehkä niin paljoa esillä, kuin päähenkilöt yleensä. Sellainen kovin joka hymyilee muistaakseni kerran koko pelin aikana. Kuitenkin hahmona hyvin toteutettu, ei liian angsti (köhköh Cloud köhköh) tai liian hempeä tai leikinlaskija. Tuntui aikalailla todelliselta luonteelta.
2) Sazh. Oma henkilökohtainen suosikkini. Tyypillä asuu Chocobon poikanen afrossa!! Kuka hullu sen keksi!? Hauska hahmo, jolla kaikki hauskat kommentit. Myös joukon seniori, vaikka ei kovin vanhalta näytäkkään.
3) Snow. Aloin pelin puolivälissä miettimään, että pitäisköhän lyödä sitä joka kerta kun se sanoo "Hero" "Serah" tai "Save Cocoon"... Tyyppi siis jolla on hitonmoinen pakkomielle olla sankari, ja pelastaa kaikki ja mitä kaikkea vielä. En nyt hirveästi sano että tykkään hahmosta, mutta realistinen luonne tämäkin.
4) Vanille. Sellainen ilopilleri, ainakin näyttää olevan. Kuitenkin hieman epätasapainoinen hahmo (jonka ääninäyttelijä vaihtaa aksenttiaa joka toinen lause) Henkilökohatisesti kuitenkin Vanille on mielestäni hyvin toteutettu hahmo, ei sellainen "Pelastan kaikki!" eikä myöskään "What ever" Luonteessa on syvyyttä, mikä on aina hyvä juttu.

Alarivi:
5) Fang. Vanillen kaveri, ja minusta hiukkasen sekava hahmo. Tuosta nyt ei hirveästi ota selvää, vaikka päämäärä on selkeä, lopussa menee vähän sekasin. Kuitenkin, hieman Lightningin kaltainen naishahmo, mutta ei kuitenkaan. Vähän kuin Lightningin ja Vanillen sekoitus tai jotain sinne päin.
6) Serah, ei ole pelattava hahmo, mutta hyvin, hyvin tärkeä sivuhahmo. Periaatteessa koko syy miksi pelin juoni on olemassa. Lightningin pikkusisko ja Snow'n tuleva vaimo. Enempää en kerro, etten spoilaa.
7) Hope. Ensin todella todella ärsyttävä nössöydellään, sen jälkeen todella ärsyttävä kosto pakkomielteellään ja sen jälkeen vain ärsyttävä pikkuaikuisuudellaan. Mutta koska se on niin ärsyttävä se on myös hyvä hahmo, jonka kehityskaari on loistava, ja realistinen, ja luonne todenmukainen. (Käsittääkseni Hope on nuorempi kuin minä...) Hahmo on hyvä, vaikkakin ärsyttävä.

Ja tämän tarinan opetus oli: Pelatkaa Final Fantasy XIII:tä.
Loppu.

Cosplay miitti

Hei vain taas, aloitin näemmä nyt aktiivisen bloggauksen.

Noo, ensimmäisenä on pakko purkaa kiukkuaan tännekkin, koska konepaholaiseni meni jostain kumman syystä poistamaan joitain kirjoituksiani, jotka ovat olleet koneellani jo kauan. Mutta nyt tämä vanhus päätti, että enpäs säilytäkkään enää ja parin täysin turhan tekstin ohella kadotti myös viisikymmentä sivua eräästä tarinasta johon olin rakastunut oikein palavasti. Kuitenkin, hakkasin siinä sitten aikani seinää ja kumma kyllä, onnistuin rikkomaan ranteeni tarpeeksi kauan tätä kaunista tiiliseinää pahoinpideltyäni. Huom, ranteeni, en rystysiäni, mikä on minusta ainakin aika kumma juttu.

Mutta se siitä, olin tänään nimittäin cosplay miitissä, Järvenpäässä. Muutama meitä oli, oliskohan ollu kaheksan tai jotain siihen suuntaan, ainakin aluksi. IStten kaks lähti ja muut mentiin yhen miittiläisen kotiin jatkamaan sekoiluamme.

No kuitenkin, paikanpäältä löytyivät ainakin Madoka, Amu, Haruna (minä) ja Near. Oli taas hauskaa mennä aiheuttamaan hämminkiä Järvenpään keskustaan, varsinkin minä, joka siis cossasin Durararan Harunaa

Tollanen hullu sadistimurhaaja, punasilla silmillä. Junassa varsinki oli hauskaa ku vastapäätä istu sellanen kikattava teinikaksikko, joka vilkuili mua aina silleen ilmeellä "mikä toi on" tyyliin. Vastasin niille sitten silleen että tuijotin niitä täysin hievahtamatta koko junamatkan Helsingistä Järvenpäähän punaisilla silmilläni. Tai itseasiassa vain Keravalle asti, siinä tyttöset sitten päättivät vaihtaa paikkaa.

Tuli myös ostettua Tiimarista mustat kissankorvat, jotka olivat aivan supersöpöt, vaikkakin turhan klitteriset, mutta sen onneksi sai pois. Ne oli sitten koko päivän päässä, ja Prisman kassalla yksi vanha nainen sitten hymyili mulle ja kaverille ja sanoi että ompas täällä suloisia kisuleita. Oli pakko hyväntahtoisesti nauraa takaisin, kun naista tuntui kovasti huvittavan ryhmämme ulkonäkö. (Paitsi se että heiluin siellä tekopuukon kanssa)

Lasten leikkiosastolla, missä on sellasia poni.koneita joilla voi ratsastaa ja sit pari autoa ja liukumäki, oli myös hauska viettää aikaa, varsinkin kun sitä ponijutskaa vaivasi jokin ja saatin jos jonkinlaista kyytiä siltä. Oli hauskaa, varsinkin sitten kun pääsimme sinne kaverille, muutama oli jo vetänyt energiajuoman ja tunnelma muuttui sen verran hysteeriseksi että alettiin katsoa My Little Ponya ja puhumaan tulevista cosseista. Oli hauskaa, tietty, ja toivotaan että pian tulee uusinta. C:

Spitaalisen kuitenkin pitää mennä nyt suihkuun ja nukkumaan, joten öitä. =)

Pelikatsaus

Heipvaan, taas kaikki!
Muistaakseni lupasin teille pienen pelikatsauksen, enkös luvannutkin?

Noniin siis. Aloitin tässä lähiaikoina pelaamaan Final Fantasy XIII:tä aattelin nyt pelata sen ja XIII-2 läpi ennen kuin tämä uusin Final Fantasy XIII-3: Lightning Returns julkaistaan. Ihan vaan saadakseni tuntuman hahmoihin jne. Siksi siis hyppäsin pelisarjassa pelit X-2, XI, Dissidia, Dissidia 012, Tactics ja kaikki muut tällä välillä ilmestyneet rönsypelit. Pelaan ne sitten myöhemmin.

Aloitin myös kaverin kanssa pelaamaan The Legend of Zelda: Skyward Sword:ia läpi, lowrunina. Tai ei sellasena pro lowrunina vaan enemmänkin änirunina, eli siis emme ajatelleet vain bugata ohi pakollisten Itemien vaan keräämme ne joita pakollisesti tarvitaan, mutta jätämme muut rauhaan, samoin kuin lisäsydämet ja kaikki sellaset, kuten nyt vaikka kilpi.

Lisäksi lopetin viimeviikolla Final Fantasy XII:n Sanotaanko, että se ei ehkä ole maailman suurin floppi, mutta ei se kyllä kovin hyväkään ole. Vaan on mitäänsanomaton päähahmo, jolla ei oikeastaan ole paljoakaan syytä olla paikanpäällä, samoin Penelo. Balthier ja Cid ovat koko pelin kiinnostavat hahmot, ja ylläri pylläri, he ovatkin.... enpäs kerrokkaan, etten spoilaa niille jotka vasta miettivät pelaamista, mutta ne jotka ovat pelin pelanneet tietävät mistä puhun. Lisäksi Battle systeemi oli kömpelö, ja vastavuoroisesti oikeilla gambitseilla ei itse tarvinnut tehdä oikeastaan mitään, kunhan aina välillä kurkkasi ruutua miten hahmot pärjäilevät. Lisäksi peli on lähes puoliksi pelkkää sidequestia, ja joskus tuli monen tunnin jaksoja, jolloin ei edetty tarinassa senttiäkään. Jos pelin vetää pelkkää juonta seuraten siinä saattaa jopa kestää sellaiset kolmisenkymmentä tuntia. Kaikki muu on sidequestia, ja huonosti suunniteltua sellaista. Raregametkin olivat alunperin tarkoitettu niin vaikeiksi sponnata että ihmiset puhuisivat toisilleen. Kyllä, niinhän netin aikakaudella käy.

Mutta en nyt mene koko peliä haukkumaan, oli se ihan hyvin tehty, grafiikat oli hyvät ja jne. mutta oikeastaan juoni ja päähahmot olivat aikalailla floppeja.
Hahmoista vielä, esittelempä uo nyt samantien, vasemmalta oikealle:

1. Penelo. Vaanin kaveri/tyttöystävä, kovin tuo roikkuu Vaanissa kiinni vaikken oikeastaan ymmärrä kuka sellaisen ärsyttävän honottajan mukana haluisi kulkea. Vähän turhake kuitenkin.
2. Balthier. Hieno hahmo, olisi voinut olla päähahmokin. Luonnetta, huumoria ja tietty silmänamia samassa paketissa. Tytöt tykkää, ja miksei pojatkin. Oma lemppari. Myös loppu teki vaikutuksen Balthierin osalta, vaikka tässä taas nähdään ettei FF hahmot koskaan kuole.
3. Ashe. Meidän pikkuprinsessa, jolla tuntuu olevan eniten syitä olla mukana. Koittaa pelastaa kansansa, mutta luonne jäi hieman vaisuksi, vaikka se saattoi olla tarkoituskin. Tykkäsin kuitenkin ettei se ollut vaan mikään nurkassa kyyristelevä prinsessa jota piti koko ajan olla pelastamassa, niinkuin eräskin Final Fantasy Prinsessa, jota en nyt nimeltä mainitse.
4. Vaan. Koko pelin päähahmo, ja luultavasti myös turhin. Sillä ei ole oikeestaan mitään muuta syytä olla mukana ku kosto, mutta sekös onkin suuri syy, että ihan henki pitää asettaa vaaraan, kunhan vaan saa pelastettua oman kotimaansa. Vaan tekee tasan yhden hyödyllisen asia koko pelissä, kymmenen minuuttia ennen loppua.
5. Basch. Ashen ns henkivartija, ja epäiltry maanpetturi, kunnes kerrottiinkin että se olikin eräs toinen. Mutta siis. Ehkä toinen hahmoista joilla on jotain syytä olla mukana koko pelissä. Se ainoa aikuinen ja tasapainoinen ihminen ryhmässä.
6. Fran. Puputyttööö!! Nojoo, vähän silmänamia pitää olla pojillekkin kun tytöille on Balthier. Kuitenkin korkokengissä ja vähissä vaatteissa juoksenteleva pupunkorvallinen nainen joka tuntee "sumun" joka on pelissä sellainen hieno taikajutska. Mutta kuitenkin. Ihan kiva hahmo sinänsä.

Ja yksi asia vielä!
Joka ikisellä Final Fantasy XII hahmolla on pakko olla yksi näistä:
- Helvetin ärsyttävä nenä-ääni (Vaan)
- Helvetin ärsyttävä brittiaksentti (voi, tiedätte kyllä kuka)
- Helvetin ärsyttävä intialaisaksentti (Vaikka nyt Old dalan)

Mutta Spitaalinen kiittää ja kuittaa ja jatkaa kirjoittelua jossain huomisissa!

Kasa kuvia

Hei vain!
Noniin, lapsukaiset rakkaat, saatte nyt yliannostuksen kuvia. Siivosin siis illalla piirrustus kansiano ja löysin hauskoja My Little Pony piirrustuksia, tai enemän Me Litte Pony. Siis jotain vanhoja piirrustuksia omiakeksimistä poneista, sekä tietenkin lisää kuvia rakkaasta Cailestani ja saatte tänää myös kuulla sen historiasta hiukkasen enemmän.

Eli ensin hauskan Me Little Pony kuvia.

Noniin, siis tässä on Amilita, My Little Pony hahmo, jonka serkkuni pisti minut tekemään. Ja kuinkas muuten tässäkin näkee kieron ajatuksen juoksuni, miten saan My Little Ponystakin väännettyä hullun murhaaja masokisti hirviö mikälien.... Mut mul oli ihan hauskaa tehä ton menneisyyttä ja piirrellä sille vanhoja perhevalokuvia.

Noniin, siis, Amilita siis syntyi kivaan pikku perheeseen, ja vietty melkein kivan lapsuuden. Kunnes! Kunnes tuon aivan ihana juonittelija äiti päätti murhata isäpapan, ja yritti myrkyttää isäpapan. Niimpä siis Amilitan isukki kuoli ja äityliini ajoi tytön ulos. (Erinäisistä persoonallisuushäiriösyistä) Amilita asui sitten kadulla ja joutui taas muutaman vuoden jälkeen keskelle helvetillisiä ongelmia edelleen pienen ihanan piirteensä takia (josta kerron myöhemmin) Tuo sitten virui siellä jossain kadun nurkassa kunnes!, tämä tunnettu Luna (Se ei-niin-pinkki prinsessa.) Ja poimii tyttösen kadulta ja kasvattaa tuon Luner New Rebuplicin joukkoihin.

Tästä ihanasta pienestä piirteestä puhuin aikaisemmin. Eli Amilitalla on ns. toinen puoli. Huomaatte tuon vasemman silmän. Se on hänen toinen puolensa ja oikea on se kivempi puoli. En oo miettiny vielä oikeen miten toi persoonallisuudet toimii, vaan mietin et se on joku tyyliin tunnekuohu tai muu mikä laukasee ton ilkeen tappaja sadisti puolen.... No siitä sitten joskus lisää, siirrytäämpä Caile kuviin. =D

(Ainih, pahoittelen taas kuvien laatua, lähinnä nopeita piirroksia, skannerini tappamina)

Eli Cailesta sen verran:
Sovelsin ideaa pidemmälle, ja tulin tälläiseen ideaan. Koska ropessa minulla on hahmo nimeltä Zimoy, jäänhenki, ja sillä oli suhde joskus ennen tuulenhengen kanssa (Riri) Mutta sitten Riri menikin kuolemaan, ja Zimoy jäi yksin.

Nyt siis ideana että koska Riri koki jonkinnäköistä suurta pelkoa kuolinhetkellään, hänestä jotain kummaa kieroutunutta kautta tuli Shisha, ja tuo unohti kaiken elämästään. (Tai ainakin luulee niin) ja alkaa sitten saattamaan sieluja eteenpäin, koska hänelle itselleen demoni ei sitä tehnyt.

Kumma juttu kylläkin, että Shishoilla ei ole kärsivällisyyttä odottaa että joku kuolee vaan jos henkilö todella pelkää kuolemaa, Caile vaan vie sielun ja sielusta tulee tollanen tahdoton seuraaja. Mutta kuitenkin Caile on yhä melkein sama tyyppi kuin Riri, tuo nyt vain kummasti muuttui kuollessaan.

Älkää välittäkö paidasta, jota en jaksanut tunnilla harmaasävyttää....

Hah, piirsin tän kuvan kemian tunnil meijän "Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä" monisteen taakse. , ja okein, se oli tooosi tylsä kemian tunti. Mutsiis joo, Caile alkaa olla yksii mun lempihahmoista, vaikken oo viel ees tehny sille tietoja. Luv u, Caile. xD

Tälläisen hienon piirrospäivityksen saitte tänään, voisimpa tehdä huomenna hieman pelipäivityksiä. Cya, my dear!