Mitäs nyt sitten?

Heippa rakkaat!

Aika päivitellä hieman lähiajan cosplay sekä tapahtuma suunnitelma! Itseasiassa voitaisiin tehdä tämä ihan Yhdistetyssä muodossa! Eli cosplaysuunnitelmia, olkaas hyvä:

1) Conikansan Linnanjuhlat
Eli tarkoituksena siis kuvata video, missä cossaajat kättelee "presidenttiä" niinku linnan juhlissa, silleen et siin taustal on kommentointi ja niin edelleen. Ihan reilusti meen Renona xD

(c) Esa Ala-Petäys

 En tiiä otanko laseja vai en, mutta ainakaan Elecrtic Rodia en ota mukaan. Lasit mitä luultavimmin, koska ne nyt kuuluu Renon asuun, ne vaan painaa vähän päätä ja on hankalat peruukin kans.

2) Cosplaytanssiaiset
Tänne olisin osaa ottamassa Tomoen (Rurouni Kenshin OVA) puvussa. Yksinkertainen puku, ei oikeastaan mitään hirveitä haasteita. Oikeestaan lasken tän vähän halppiscossaukseksi, koska toisin kuin yleensä, tein vaan kaiken yksinkertaisesti puuvillasta, enkä sen suuremmin panostanut. Ihan hyvältä se näyttää päällä, vaikka viimeiset viimeistelyt ja siistimiset puuttuukin (Tulen ainakin laittamaan tuonne alle valkosen paidan, niin ei näy niin paljoa läpi nuo päällekäisyydet jne.)

Joku random kuva vaan otettu puvusta, ei siis vielä oikea cossi xD

Aion tosiaan siis käyttää omia hiuksiani (Otsatukan lyhentäminen, jes kivaa...) Sukatkin puuttuu vielä. Mutta kyllä se tästä, viimeistään tanssiaisiin asti. (Ja tietenkin minulla on oma Kenshin mukana xD)

3) Yukicon
Eka ihan oikea tapahtuma. Tänne ois tavoitteena Reikon puku, josta nyt valmiina ois Reikon kissa ja puvun runko. Enää puuttuu röyhelöt ja muotolaskokset, sekä kaulus nappeineen.

KISSA!!!!

Nojoo, tuo on eka pehmolelu mitä oon koskaan tehny, mutta kelpuutan. Ei oo aikaa tehä uuttakaan, enkä jaksa xD. Mutta ainoo ongelma tässä Reikon puvussa on se, että miten saan sen näyttämään likaiselta? Tai siis kun reikollahan on likaiset vaatteet, niin miten saan sen puvun näyttämään oikealla tavalla likaiselta pilaamatta pukua? Mutta mietin sitä sitten kun se on valmis.

3) Närcon Vinter (Jonka liput muuten tulee huomenna myyntiin.)
Mutta joo, Norja Hetaliasta, koska sisko päätti haluta cossata Islantia ja lupauduin tekemään sen kanssa paricossin, siitä hyvästä et se suostuu cossaamaan Dark Linkiä. Mutta juuh, Ei siitä sen enempää... Jos olen oikein superhyper aktiivinen, niin saattaapi olla, että otan mukaani myös jonkun toisen cossin. Jos löytyy pyyntöjä, niin siitä vaan pyytelemään xD

4) Cosvision
Seuraava taitaakin olla sitten vasta tämä, ellei nyt jotain odottamatonta satu. Tänne teen Mugen no Byakuyan, Inuyashasta. Tykkään näistä vaatteista toooosi paljon ja hahmokin on ihana <3 Inuyasha ryhmäcosplayhin ois tarkotus.

Ei nyt mitään suurta eforttia vaadi, kunhan ompelen, ja jaksan tehä nuo kuviot. Muuten aikalailla yksinkertainen cossi. Käytän tässäkin omia hiuksia.

5) Desucon
Tässä välissä kyllä on Tampere Kuplii, jonne varmaan ilmaannun Nyan Cattinä paikalle, mutta siis Desuconista. Kaveri aikoo tehdä Spehiroth cossin, joten ite teen sitten Cloudin Crisis Core version

Puku ei itsessään ole vaikea, mutta noi saatana propit! Miten ihmeessä mä saan olkkarimeiningillä aikaseks tollasen aseen? Vai pitäiskö vaa mennä ja kuluttaa rahaa airsoftiin tai muuhun leikkiaseeseen. Mut en taas tykkää oikeestaan käyttää muita ku ite tehtyjä proppeja... Hankalaa...
Mutta joo, teen Desuun myös toisen cossin, nimittäin Kaiton (Syncronicity versio)

Koska toi puku on vaan auttamattoman ihana <3 Sekä Desuun ois ilmeisesti tulossa myös muitakin Syncronicity cossaajia, joten miksikäs ei xD


Tän jälkeen mulla ei oikeestaan oo hajuakaan, mitä teen, muuta ku että Traconiin teen Teutonic Knights cossin, ja ainakin aloittelen Smirgelineä, mitä luultavimmin teen sen Animeconiin, jos jaksan. Jos en nii ei sitten. Se nähdään kuinka jaksava olen xD

Mutta joo, se siitä cosplaysta, aika siirtyä taas fanficien kirjottamisen pariin xD

Hei vain rakkaat <3

Malarialapsi

Hei!

Tällä kertaa poikkean normaaleista aiheistani täysin ja puhun vaihteeksi jotain vakavaa. Saatte tässä seuraavassa pätkässä tekstiä myös kuulla, miksi haluan kriisireportteriksi.

Katsoin nimittäin juuri elokuvan "Mary ja Martha". Ja kyllä, se teki sen mitä pitikin, pisti ajattelemaan. Elokuvassa on kaksi äitiä, joiden kumpikin poika kuolee malariaan, ja sitten nämä kaksi alkavat tehdä asialle jotain. Yleisesti ottaen en kovin usein tunne tämänkaltaista tarvetta yksinkertaisesti tehdä jotain. Ihan vaan jotain olisi tarpeeksi, mutta kun en pysty oikeen tekemään mitään. Nimittäin malaria.

Olen itse tämän kyseenomaisen sairauden sairastanut 8 kuukautisena ensimmäisen kerran, ja muistaakseni vielä toisenkin, kummatkin vanhempani myös, sekä veljeni. Johtuen siitä että asuttiin aikaisemmin Tansaniassa, koska äitini sattuu olemaan kehitysyhteistyö-tutkija. Mutta ehkä juuri siksi asia kosketti minua niin henkilökohtaisesti. Minä tunnen ihmisiä Tansaniasta, ja ihan kuka tahansa heistä voi sairastua minä hetkenä ahansa ja kuolla. Pienin pikkusisko lähtee joulukuussa Tansaniaan tapaamaan toisen puolen sukulaisiaan, ja ihan yhtä hyvin hän voi sairastua ja kuolla. Kuka tahansa voi sairastua. Tunnen itseni todella hyödyttömäksi kun ajattelen niitä 500 miljoonaa sairastunutta ja 1,2 miljoonaaa kuollutta jo ihan tämänkin vuoden aikana. Lisäksi näistä 85% on alle viisivuotiaita lapsia. Voin sanoa että malaria ei ole mukava tauti sairastaa edes jos selviytyy. Muistan yhä kun äitini sairasti, ja lääkkeet olivat sen verran vahvoja, että tuo juuri ja juuri pystyi puhumaan ymmärrettävästi. Olin tosin silloin niin pieni etten oikein ymmärtänyt asian vakavuutta.

Jokatapauksessa, elokuvassa oli oikein hyvä vertaus: "Jos lasketaan kaikki terrori-iskujen uhrit  viimeisen 20 vuoden ajalta, kaikki Vietnamin ja Korean sodissa kuolleet, kaikki lähi-idässä kuolleet vuoden 1967 jälkeen, ja kaikki Irakin ja Afganistanin sodissa kuolleet ja kerrotaan summa kahdella päästään lähelle lukua, kuinka monta lasta malaria tappaa vuodessa."
En muista menikö ihan noin, mutta ainakin jotain tuohon suuntaan. Miettikääs nyt sitä, siinä kun te luette tätä blogikirjoitustani, joka minuutti jonka vietätte tässä ruudun äärellä, ainakin yksi lapsi kuolee malariaan.

Syytkin ovat suht yksinkertaiset. Koska malrian aiheuttaa hyttysenpirton välityksellä tarttuva loinen, rokotetta ei ole. Ehkäisevä lääkitys on, mutta ei niitä pillereitä saa Afrikassa ku rikkaat. Paras keino on nukkua hyttysverkon alla, mutta arvatkaas mitä? Ei niillä ihmisillä ole varaa ostaa hyttysverkkoa. Yksi viiden euron hyttysverkko pelastaisi muutaman hengen. Toinen korkeaan kuolleisuuteen johtava tekijä on se, että tartunnan saatua, ei pystytyä diagnosoimaan, ja sairaala on monien tuntien matkan päässä, jos autoa nyt edes on. En sano että ongelma olisi tässä asiassa niin suuri suurkaupungeissa kuten Dar es Salaamissa, mutta syrjäseuduilla. Jos sairaalaankin pääsee, ei ole takuuta että saa hoitoa. Hoitohenkilökuntaa tai välineistöä ei oöe aina läheskään tarpeeksi ja hoito tietenkin maksaa.

Koko homma kaatuu siis rahan puutteeseen. Miettikääs: Yhdysvallat on kärkisijalla listassa jossa katsotaan kuinka paljon rahaa käytetään (suhteessa väkilukuun ja kansantuotteeseen) armeijaan. USA käyttää enemmän kuin neljä seuraavaa maata yhteensä. (Kiina, Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä jos oikein muistan. Korjatkaa jos olen väärässä) Miettikääs jos edes kymmenesosa tästä rahasta menisi malarian ehkäisemiseen ja hoitamiseen? En sano etteikö rauhanturvaus tai muu sellainen olisi tärkeää, uhkana se kuitenkin on pienempi. Vaikka en vähättele niitä jotka kuolevat Syyriassa tai muualla, malariaan kuolee silti moninkertaisesti enemmän. Tilastotiedettä, sanoisi Stalin, mutta silti. 1,2 miljoonaa vuodessa! Se on paljon. Ja miettikääs, tässä viimevuosina määrä on laskenut 25% ja toivottavasti yhä laskussa, miettikääs mitä se oli viisi vuotta sitten? Koko homma, että vaikka asialle tehdään jotain, sitä ei kuitenkaan pystytä auttamaan kunnolla. Ja juujuu, tiedän, maailmassa on vaikka mitä vialla, mutta asioita pitää tuoda esiin, vaikka jokin muu olisi vielä pahemmin vialla. Ettehän te katso Pelastusarmeijaakaan kieroon, kun antavat joululahjoja köyhille, eivätkä esim. tee jotain ilmastonmuutoksen hyväksi, vaikka jonkin mielestä se onkin isompi uhka?

Ja minä haluan auttaa malarialapsia. Ja samaan aikaan tunnen itseni erittäin avuttomaksi ja kyvyttömäksi toimimaan. Ja juuri siksi, edes tiedottaa asiasta ihmisille, mistä tahansa asiasta, ei välttämättä malariasta, kriisi, sota, mikä tahansa, jonka vuoksi ihmiset kärsivät, siksi minusta voisi tulla kriisireportteri. Mutta se on off topic. Pointti oli kuitenkin se, että kertomalla voi vaikuttaa, ja näin tavallisena suomalaisena pulliaisena, kovin montaa muuta oikeasti tehokasta keinoa en keksi. (Vaikka tietty jokainen pienkikin teho on tarpeen)

Ugh olen puhunut ja auttamattoman väsynyt, joten hiippailen nukkumaan xD

Cya~

Halloween tuli, Halloween meni ja vähän muutakin

Hei taas!!

Nojoo, Halloween vähän kuin meni ohitse huomaamatta, vaikka Halloween miittiin kyllä osallistuin. Pikemminkin ajatus: "Tänä Halloweenina pukeudun johonkin hienoon" meni vähän täksi:

Yap, sitten tuli vain pengottua cosplay varastoa ja meikkivarastoa ja vähän selailtua kauhuelokuvien kuvia ja niin edelleen, ja päädyin yhdistelmään: Hell Girl cosplaypuku (koska kyseessä nyt kuitenkin oli cosplay miitti) Random meikit, random hiukset, punaset silmät ja tikari (+voodoo nukke) Vähän tuli sen kanssa panikoitua, ja melkein myöhästyttyä junasta, mutta tälläistä sain aikaan:

Oikeasti mulla oli valkonen naama, ja ihan punaset huulet, mut tää kuvan laatu (koska otettu paskalla kännykkäkamerallani) vääristää värejä. Ja tosiaan kulkunen kaulassa, koska kilikili ääni on tosi ihana, enkä ookkaan kilissy tässä vähään aikaan (Tracon taisi olla ehkä ensimmäinen coni sitten viime joulun, jossa en kilissyt)

Ja tuo tikari on muuten ostettu Traconista. Mulla on tällänen hieman hämmentävämpi historia harrastus, et keräilen vanhan olosia teräaseita sun muita esineitä. En siis mitään "olen keskiajalta kotosin, hei" tikareita, vaan ihan vaan nykyaikana tetyjä, mutta vanhan näkösiä, niinkuin tuo tikari tuossa. Tällä hetkellä kokoelmasta löytyy muutamia tikareita, pari miekkaa, jousipyssy, pikari, kello, hopeainen kirjeveitsi (joka on ostettu Towerista, joten näyttää vähän tikarilta) sulkakyniä, mustepulloja, sinetti vahaa ja pari sinettiä, pergamenttia, kirja, vaatteita, koruja sun muuta kivaa sälää. Japanilaiselta puolelta löytyy ihan katana, kodachi, pari sellasta tikarimaista, joitten nimii en tiiä, sait ja karaten puolesta hankittu nunchaku. Huomaatte varmaan että yksinkertaisesti rakastan sekä vanhoja asioita, japanilaisia asioita (kurkkaa vaan meijän astiakaappiin, tai mun viuhka/muu japsi sälä laatikkoon) sekä jostain kumman syystä aseita tai niitten replikoita. Vanhanaikaiset teräaseet on tietty aivan ihania, mutta myös airsoft aseiden todentuntuisuus viehättää. Älkää toki kuvitelko, en ole kuolema tai väkivalta friikki, mutta aseet vain ovat ihania, älkää minua syytelken katsoko. (Ja ei, airsoft aseita lukuunottamatta en käytä niitä yhtään mihinkään, paitsi siihen, että otan youtubeen show videoita, joissa käytän niitä kauniilla miekkailu/taistelitaidoillani) Bofferointi viehättää hirveesti, mutta en oo löytäny vielä paikkaa tai aikaa alottaa harrastusta, vaikka roolipelimaailmassa olenkin kulkenut jo jonkin aikaa.

Sanotaanko, että tähän keräilyharrastukseeni voisi liittää kaiken maailman muutkin mystiset ja vähän kuin kielletyt tai vanhat tavarat. Esimerkiksi, kristallipallot tai käsin koristellut marmorikuulat, gootti tyyliset vanhanaikaiset korut, taskukellot, soittimet KAIKKI. Huoneeni onkin siksi täynnä täysin turhaa tavaraa xD.
Ainiin, ja ylipäätään vaatetus. Viktoriaanistyyliset vaatteet, ah ihanuutta. En epäkäytännöllisyyden takia joka päivä jaksa käyttää, mutta aina välillä. Samoin kuin hieman lolitatyyliset hamoset ovat lähellä sydäntä.

Ja totta, olen historiafriikki muullakin kuin vain materiaalisella tasolla. Opiskelen latinaa, en siksi että se olisi jotenkin hyödyllistä, vaan siksi, että se on vanha kieli. Samaan sarjaa kuuluvat myös kymri, iiri ja esperanto (joka nyt on vähän ulkopuolinen mutta helppo oppia) Japania opiskelen ihan vaan japanin takia, en niinkään sen vanhuuden. (Vaikka oi, vanhat japanilaiset tavat ja asiat <3)

Lisäksi olen harkinnut syvästi että minusta tulisi historian opettaja. Tai ei pelkästään historian, mitä nyt opon kanssa olen puhunut, niin tällä hetkellä näyttäisi että minusta tulisi opettaja, aine yhdistelmällä: Historia, ET, filosofia. Jokikinen ihania aineita, joitten taustaa voin vähän valaista: Historian selitinkin jo, koska historia friikkeys, kaikki vanha on kaunista ja mikäs sen kauniimpaa, kuin kertoa tästä muillekkin. ET koska moraaliset pulmat jne, olen aina ollut haka miettimään eettisiä oikein väärin kysymyksiä, ja koska useimmat uskonnot ovat vanhoja, myös niitä olen jonkinverran tutkiskellut. Lisäksi kulttuuri itsessään, on jotain mitä harrastan suhteellisen paljon. Filosofia taas... no se tuli vähän puskan takaa vuosi sitten, kun vanhempani totesivat yksimielisenä (jota he harvoin ovat) että mietin liikaa, ja liian syvällisiä. Asiat, joihin ei ole vastausta, tai joihin on vastaus joka ei tyydytä, ovat kaikkein ihanimpia. Ja aina vain vielä ihanampaa tästä asiasta tekee se, ettei voi olla oikeassa, mutta ei väärässäkään! Saa miettiä ja miettiä, mutta silti ei voi olla varma. Se poistaa koko hommasta absoluuttisuuden, ja minusta kaikki muuttuva ja epävarma on kaunista. Filosofia on jotain juuri sellaista. Esimerkiksi, jos minulta kysytään mitä aika on, en mene vastaavan fysikaalisen määritelmän mukaan "Ihmisen mitattavissa oleva suure, joka määrittää asian tai olion vanhenemisen" (onko tuo oikein, en muista, mutta jotain tuohon suuntaan) Vaan rupeankin miettimään, onko aikaa ylipäätään olemassa, ja sitten kun olen tehnyt kolmannen hypoteesini kysyjä ei jaksa enää kuunnella.

Ja nytkun alettiin puhumaan ammattivalinnoista (koska pitää valita ihan justiin lukio, niin pitää tässä vähän syvällisemmin miettiä) minulla on kolma muutakin asiaa mietinnässä:
1) Sota- ja kriisirepostteri. Tiedättehän, se tyyppi, joka menee sota- ja kriisialueille ja kirjoittaa kokemuksistaan lehteen tai raportoi uutisissa. Sanotaanko, että pidän tätä epätodennäköisenä vaihtoehtona ihan vain siksi, että ensinnäkin, työllistyminen on suht vähäistä ja toisekseen kestäisinkö henkisesti sellaisia? Mennä katsomaan kun ihmiset kuolee? Sanotaanko, että niitten kokemusten perusteella mitä minulla kuolemasta on, sanoisin että ainakin alku saattaisi olla hankalaa, vaikka olenkin hieman empatiakyvytön. (Asuin tosiaan pienempänä aivan Malminkartanon aseman vieressä ja enen kuin täytin 11 ehdin nähdä kolme itsemurhaa junan alle, kaksi nyrkkitappelua, kaksi ampumavälikohtausta ja Myymannin pommi-iskun, jos sitä sellaiseksi voi kutua. Olen siis ennenkin nähnyt ihmisten kuolevan, mutta en silti usko että tuollainen työ tulisi olemaan helppoa)
2) Teatteripuvustaja. Koska cosplay xD Ja koska itsensä toteuttaminen ja koska mielenkiintoiset, epätavalliset puvut. Siksi minusta ei koskaan tulisi tavallista puvustajaa, ihan tylsää, haluan tehdä mielikuvituksellisia ja epätavallisia vaatteita, vähän niinkuin cosplayssa. (En sano, etteikö tavallisen puvustajan työ olisi mielikuvituksellista, mutta teatteripuvustaja on minusta paljon hienompi)
3) Asianajaja. Jotenkin tämä houkuttelee, koska rakastan väittelyitä, ja olen hyvä niissä. Lisäksi minulla on ulkomuisti. Pystyn siis muistamaan hämmentävät määrät tekstiä vain muutaman lukukerran jälkeen. Esimerkiksi, lastenkirja "Kuka lohduttaisi Nyytiä?", osaan sen sanasta sanaan ulkoa, vaikka viime lukukerrasta onkin jo hiukkasen aikaa. Muitakin kirjoja, kuten aukeamia sieltä sun täältä Tuntemattomasta sotilaasta, tai Taru Sormusten Herrasta. Noo, pidän tätä kuitenkin vielä epätodennäköisempänä kuin kriisireportteria, ihan vaan työn kuivuuden vuoksi (tai ei työn itsessään, pikemminkin opiskelun, ja sen että ne helvetin lait muuttuu joka vuosi)

Ja niin tosiaan!! Animeconin kuvat on tulleet!! Saatte nyt vähän maistiaisa xD

(c) Esa Ala-Petäys

 Nojoo, kyllähän nyt sitä pientä shonen-aita pitää olla xDD Tykkään henkilökohtasesti Cloud x Reno parituksesta :3 Mutta joo, kuvakin on ihan kiva.

(c) Esa Ala-Petäys

Ja Reno yrittää parhaansa mukaan pilata Cloudin coolin posen xDD Ai, että rakastan renoa hahmona niin paljon <3

(c) Esa Ala-Petäys

And always, when we meet, there has to be some fighting. It's not us without any xDD

Nojoo, siinä taas oiva pätkä tekstiä teille, hyvät naiset ja herrat.
Spitaalinen taitaa taas vaihteeksi mennä miettimään nurkkaan elämän ja kuoleman kysymyksiä ja jättää teidät rauhaan, Cya~